Osaavatko Pienet Pojat Tunteilla? Ratkaisu Kaikkiin Tasa-arvo Ongelmiin:

Selatessani Hesarin otsikoita vastaan tuli seuraavanlainen otsikko:
"Huoli suomalaispojista kasvaa, mutta onko siihen aihetta? Tutkijat selvittävät, vaikenevatko pojat tunteistaan ja osaavatko he itkeä"

 

Oletteko pistäneet itse merkille, että nykyään poikien ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi tunteilua. Poikia kohdellaan kun rikkimenneitä tyttöjä ja ajatellaan, että jos poikia vaivaa joku asia (esim. Pisa tulokset osoittavat,että tyttöjen ja poikien ero on suomessa OECD- maista suurin!) niin ratkaisu on käyttäytyä enemmän kuin tytöt joilla tätä ongelmaa ei ole.

 

Kyseessä on ajattelu virhe, jossa feministisessä maailmankuvassa sukupuoli koetaan sosiaalisesti rakentuneeksi. Tässä utopistisessa ajattelussa perimmäinen idea on, että kaikki epätasa-arvo maailmassa johtuvat yhteiskunnan rakenteellisesta syrjinnästä. Muokkaamalla yhteiskunnan piilo rakenteita loputtomiin kaikki epätasa-arvo voidaan korjata.

Biologisia sukupuoli eroja ei tällainen ajattelu tunnista tai sitten niiden vaikutukset pidetään täysin mitättöminä. Loppujen lopuksi julma ääneen sanomaton tuomio taitaa olla, että taas se patriarkaatti sortaa myös poikia. Sen sijaan, että asiaan ohjattaisiin rahaa ja poikia oikeasti edes yritettäisiin auttaa tyydymme yhteiskuntana kysymään: "miltä sinusta tuntuu?"

Seuraavaksi lainaan kirjaa: Miksi sukupuolella on väliä 2005. Lainauksella pyrin osoittamaan, että tämä mentaliteetti poikien ongelmien ratkaisuun on paitsi rahan tuhlausta myös mahdollisesti haitallinen pojille. Se on haitallinen, koska se saattaa syödä koulumotivaatiota ja tätä kautta tukea poikien syrjäytymistä yhteiskunnassa entisestään. On aika tarjota parempia ja reaalimaailman todellisuuksiin perustuvia ratkaisuja myös poikien tasa-arvo ongelmiin!

Why gender matters: Psychologist and MD dr. Leonard Sax 2005:

”Deborah Yerger ja Todd ja heidän yhteistyötahonsa Harvardissa, ovat käyttäneet hienostunutta MRI (aivojen magnettikuvaus tekniikkaa): tutkiessaan miten tunne prosessoituu 7-17-vuotiaiden lasten aivoissa.

Pojissa kuten miehissäkin aivojen osa jossa tunteet tapahtuvat ei ole kovin hyvin yhdistyneet osaan aivoista, jossa sanojen prosessointi ja puhe tapahtuu. Tämä on eri lailla kuin teini tytöillä ja naisilla. Jos pyydät teinipoikaa kuvailemaan, että miltä hänestä tuntuu, on takuu varmaa, että suurimmalle osalle teinipojista tulee tämän seurauksena epämukava olo. Sinä pyydät poikaa tekemään yhteyksiä kahden hänen aivojensa osan välille, jotka ei normaalisti kommunikoi.

Samat tutkijat tutkivat myös negatiivisten tunteiden prosessointia pienissä lapsissa. He näyttivät pienille lapsille ikäviä tai häiritseviä kuvia. Tutkijat huomasivat, että tunne prosessointiin syvällä aivorakenteissa erityisesti mantelitumakkeessa. Tunteet prosessoitiin semmoisilla alueilla, jotka olivat vain vähän vaikuttuneet evoluutiosta ja jotka ihmisellä ja hiirellä näyttävät lähes identtisiltä.

Tämä voi olla yksi syy miksi ei ole paljon järkeä kysyä seitsemän vuotiaalta: miksi on surullinen tai kokee ahdistusta. Sillä osalla aivoista joka tekee puhumisen, (ylempänä etu-aivolohkossa) on hyvin vähän yhteyksiä siihen osaan aivoista missä tunne tapahtuu. (mantelitumake).

Aikuisilla naisilla tilanne on toinen. Isompi alue aivoista, joka käsittelee negatiivisia tunteita, siirtyy ylös aivokuoreen. Tämä on se osa aivoista joka assosioituu meidän korkeamman tason kognitiivisin toimintoihin kuten vaikkapa muistiin, kieleen, reflektointiin ja järkeilyyn. Tämä on paljon nuorempi osa aivoja, johon myös evoluutio on enemmän vaikuttanut. Evoluutio ei ole vaikuttanut niin paljon aivojen syvempiin osiin. Nämä osat ovat lähes identtiset esimerkiksi muilla nisäkkäillä kuten hiirillä.

Seitsemäntoista-vuotias tyttö pystyy selittämään yksityiskohtaisesti: miksi hän on surullinen. Tämä onnistuu ilman suurempia vaikeuksia, jos tyttö haluaa tämän tehdä. Tämä muutos koskee vain tyttöjä. Pojilla negatiivisten tunteiden keskus pysyy jumissa mantelitumakkeessa. Kun poika kasvaa aikuiseksi muutosta tunteiden prosessoinnissa ei tapahdu samalla tavalla. Jos kysyt seitsemäntoistavuotiaalta pojalta mikä häntä harmittaa se voi olla yhtä hyödyllistä kun jos kysyisit kuusi-vuotiaalta pojalta samaa.

Tuore tutkimus joukolta saksalaisia tiedemiehiä toisti tämän löydöksen nuorissa aikuisissa. Nuorilla naisilla aivotoiminta, joka liittyi negatiivisiin tunteisiin tapahtui enimmäkseen ylhäällä aivokuoressa. Nuorilla miehillä aivotoiminta, joka liittyi tunteisiin pysyi mantelitumakkeessa. Tunteet niin positiiviset kuin negatiivisetkin prosessoidaan eri tavoin poikien ja tyttöjen aivoissa.

 

Nykypäivänä on paljon ollut puhetta, että tunteiden lukemista ja ymmärtämistä pitäisi lisätä pojille. Ajatus on, että pojilla menisi paremmin, jos heitä patistettaisiin puhumaan enemmän tunteistaan. Tällainen puhe minun mukaani paljastaa ymmärtämättömyyden perusteellisista sukupuoli eroista. Se myös paljastaa vajavaisen ymmärryksen siitä miten aivot toimivat.

Kuten yksi kolmetoistavuotias poika sanoi: "Minun äidinkielenopettajani pyysi minua kirjoittamaan tunteistani. En tiedä mitä tunteeni ovat ja en voi kirjoittaa niistä. Joka tapauksessa tunteeni eivät kuulu hänelle. Minä vihaan koulua."

Vapaasti käännetty ote kirjasta: 

Why gender matters: Psychologist and MD dr. Leonard Sax 2005

lähteet:

https://

https://www.hs.fi/elama/art-2000005689564.html

VinHirvel
Perussuomalaiset Tampere

Olen 31-vuotias puhelinmyyjä joka harrastaa stand-up keikkoja, kirjoittamista ja pidän youtube blogia epäsäännöllisesti kanavalla MusaVaino . Olen 2016 kesällä vasta kiinnostunut politiikasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu